Etna

Keskiviikkona oli lähes pakollisen Etna-retken vuoro. Kuvassa koko retkipoppoo, Saila jäi kotiin.
Tarkempi kohde oli Rifugio Sapienza, Etnan eteläinen portti. Ihan vieressä on Silvestrin kraateri, joka on helppokulkuinen ja jonka pohjallekin pääsee, kuten meidän poppoomme kuvassa. Bongaa viereisestä kuvasta Juha ja Oona, jotka lähtivät vähän edemmäs kiertämään pienempää kraateria. Ylemmäskin olisi päässyt gondolissa (funivia), se jätettiin suosiolla väliin. Väkeä oli paljon, vaikkei enää kovin sesonki olekaan.
Korkealla ei paljon kasvit menesty, pientä vihreää kuitenkin näkyi. Lunta ei nähty, mutta Etnan toisen rinteen huipulle oli samana päivänä satanut ensilumi. Paikan ainoa kunnon ravintola oli kiinni, niinpä tyydyimme pikaruokaan. -- Oonasta on tullut reipas matkalainen, ranuissa oli (taas) liian vähän ketsuppia, ja Oona lähti (taas, kuten maanantaina pitseriassa) itse pyytämään sitä lisää.
Aika kuunmaisemaa oli ympärillä.
Autolle palatessa pääsi pieni hiekkamyrskykin yllättämään, ei muuuta haittaa mutta terävät laavahiekan jyvät eivät tuntuneet järin mukavilta.
Mehän kävimme Sailan kanssa vuosi sitten tasan samassa paikassa Sisilian kiertomatkalla. Erona vain se, että silloin matkasimme mukavasti bussissa, nyt piti itse sompailla. Ja iso ero se olikin. Automme navigaattori on viehtynyt etsimään tasan lyhimmän reitin, tien kunnosta ei väliä. Niinpä menomatka oli melkoista röykytystä huonokuntoisilla kippurateillä, oli siinä ja siinä ettei matkapahoinvointi yllättänyt matkustajia. Ylhäällä raitis ilma helpotti olon normaaliksi.

Paluumatka puolestaan oli kuskille koettelemus. Halusimme välttää tuon huonokuntoisen tien käytön, niinpä laitoin navigaattoriin välietapiksi Nicolosin, jonne olikin paljon parempi tie. Luulin, että pahin oli jo takana, ja vaihdoin kohteeksi kotikatumme. Väärin. Jälleen navigaattori innostui ohjaamaan meidät pienille kyläteille, päätyen lopulta risteykseen, jossa oli kaksi vaihtoehtoa: kielletty ajosuunta (jonne se olisi halunnut meidän ajavan) ja pienempi tie. Kuuliaisina otimme tuon toisen kapean vaihtoehdon, eikä aikaakaan kun se päättyi umpikujaan. Pienessä tilassa pyörittäessäni autoa ympäri kiitin onneani, että olin ottanut täysvakuutuksen, niin lähellä seinämuurit taas olivat.

Eikä siinä vielä kaikki: Jotkun matkan päästä tein ihan itse vääärän valinnan, jonka pian huomasin. Ei muuta kuin autoa ympäri ensimmäisessä hieman leveämmässä kohdassa. Paitsi ettei se niin leveä kohta ollutkaan. Pian aikaa lähestyi oikealta kaksikin autoa, jotka joutuivat pysähtymään. Ja vasemmalta vielä yksi! Ihme, etteivät torvet kertaakaan soineet kun suoritin manööveriäni. Perillä kämpillä tunsi kunnon päivätyön tehneensä.

Tämän kerran kuvat ovat muuten osin Juhan kamerasta, ja yleisemmin aiemmat kuvat ovat joko Sailan tai minun ottamia. Sisältöäkin tuunaamme yhdessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sisilia kutsuu

Suuntana Messina

Acireale, kämppä 2