Syrakusa

Torstaina nuoriso junaili itsensä reippaasti Letojanniin, 40 minuuttia meiltä pohjoiseen. Välimeren aallot viihdyttivät koko päivän, kuudelta kävin hakemassa väsyneen mutta onnellisen jengin Acirealen juna-asemalta takaisin "kotiin". Letojannin ranta osoittautui hyväksi pärskeissä ja rannassa loikoiluun. Huonona puolena oli kyllä äkkisyvä, johon Juhakin olisi humpsahtanut äkkiä päätä myöten, ja aallot, jotka olisivat helposti imaisseet mukaansa Välimereen. Varsinaista uimista ei siis voinut harrastaa.
Samaan aikaan toisaalla: käppäilimme Sailan kanssa läheiseen Villa Belvederen puistoon. Sieltä olikin komeat näkymät Välimerelle ja ennen kaikkea hienoa kasvillisuutta, etenkin puita.
Perjantaina sitten suuntasimme koko joukko etelään Syrakusaan, reilun tunnin automatkan päähän. Pösön takaosasta oli kaivettu esiin kolmas istuinrivi, niin että saatoimme lähteä matkaan kaikki kuusi. Ensimmäinen kohde oli Syrakusan arkeologinen puisto Neapolis, Kreikan ja Rooman aikainen kaupunginosa. Yksi sen nähtävyyksistä on Dionysoksen luola, joka on tunnettu erityisestä kaiustaan. Tapasimme siellä ryhmän jolta pääsi laulu, ja komeasti se kaikuikin. Keskellä köydenpunojan luola, joknka kosteudessa köysimateriaali oli helpommin punottavaa. Ja myös homeelle oli oikein hyvä alusta.
Puistosta löytyi myös autenttiset kreikkalainen teatteri ajalta 500 eaa sekä keisarillisen ajan gladiaattoritaisteluille rakennettu roomalainen amfiteatteri. Tässä kuvia jälkimmäisestä.
Ruokatauon jälkeen jatkettiin Ortigian saarelle, jossa sijaitsee Syrakusan vanha kaupunginosa. Sen keskellä olevat Apollon temppelin rauniot ovat nykyään kissojen valtakuntaa. Keskellä olevassa kyltissä lukee suomennettuna "Huomio! Kissalla on pentuja! Koirien kävelytys erityisen varovaisesti! Äitikissa voi muuttua agressiiviseksi poikasiaan suojellessaan!" Hyvin emo pitikin poikasistaan huolta, pitkään ei tohdittu jäädä katselemaan.
Vanhan kaupungin kapeita kujia marssittiin ensin sinne minne nokka näytti, sitten piti jo navigoida: tuohon suuntaanko, kysyi meikäläinen. Juha oli kyllä kartalla. Myymälöitä oli tiuhassa, välillä niiden luona oli pakko pysähtyä: "voinko saada ton, voinhan?".
Somia näkymiä riitti. Turistien kuljetuspyydykset oli tosi kauniisti koristeltu. Oli kerran pieni hattukauppa sivukadulla... ja komeaan basilikaan oli pääsymaksu, tyydyttiin katselemaan sitä ulkopuolelta.
Välillä piti huokaista, jäätelöä ja granitaa turistihinnoin. Ja puhelimet esiin...
Ravittuina jaksoimme kävellä takaisin autolle ohi Arkimedeen patsaan. Arkimedes muuten syntyi, eli ja kuoli Syrakusassa, aikaan jolloin kaupunki oli osa Kreikan valtakuntaa.
Paljon kävelyä 27-asteisessa kelissä, mutta silti retki oli lastenkin mielestä "ihan kiva".
Lähes ilman kommelluksia selvittiin tänään. Mutta toi auton navigaattori!?#*¤! Sen lisäksi, että se välillä (tänäänkin Syrakusassa) valitsee erikoisia reittejä, nyt se jopa hallusinoi kohteen! "60 metrin päässä olette kohteessa" kun kohteeksi oli asetettu Neapolis -- ja olimme keskellä kaupunkia pikkukujalla. Alkoi tuntua että vehje käytti apunaan (vanhaa) tekoälyä. Loppumatka sujui Juhan navigoidessa takapenkiltä Google mapsin avulla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sisilia kutsuu

Suuntana Messina

Acireale, kämppä 2