Huoltohommia ja paikallisväriä

Viikonloppua vietettiin ihan kaksin. Hyödynsin tilaisuutta käymällä parturissa, ennen ja jälkeen kuvat. Näin lyhyt ei tukkani ole ollut aikoihin, mutta ehtiihän se taas jouluksi kasvaa. Puolisen tuntia kaveri leikkasi klip klip, saman verran menee Suomessakin. Suomessa parturini maksaa 34 €, täällä 12 €. -- Oikealla oman lihakaupan tiskillä lihoja valitsemassa.
Päivittäinen uutistiivistelmä Sisiliasta toi eteeni Dallas Newsissa julkaistun jenkkituristin kertomuksen siitä, millaista on autoilla Sisiliassa: "Sicily driving turned my vacation into a survival test". Kaikin puolin osuva kuvaus, myös siitä, miten oma vuoro sovitaan katsekontaktin avulla. Yksi lisäsyy siihen, miksi en mielelläni aja pimeässä -- muiden autoilijoiden aikeista on vähemmän informaatiota. Päiväsaikaan solahdan liikenteen joukkoon jo aika mukavasti.

Joulu oli Suomen kaupoissa esillä jo lähtiessämme syyskuun lopulla. Täällä on paljon maltillisempaa; halloween oli viikko pari sitten kauppojen juttu, vasta sen jälkeen on tullut joulukamaa. Jouluvaatteita, joulukarkkeja, ja tietenkin joulukakkuja, joita on lähikaupassamme pari hyllyllistä kahdessa kerroksessa. Joulukakut ovat Italiassa SE joulujuttu. Menee varmaan hankintaan.
Isänpäiväksi oli tarkoitus ostaa lihakaupasta pihvit, vaan eipä löytynyt. Sen sijaan saatiin sitruunanlehtien väliin tehtyjä jauhelihapihvejä, polpettine al limone. Paistetaan sitruunanlehtien kanssa, lehdet poistetaan vasta syödessä. Oikein hyvää oli punaviinin, uuniporkkanoiden ja roskaperunoiden (à la Harri Siirtola) kanssa! -- Oikealla satunnainen näkymä lähikadun varrelta. Päiväkävelyitä harrastettu!
Maanantaiaamuna varhain hain Acirealen asemalta Roomasta yöjunalla saapuneet reissun viimeiset vieraat, Millan perheen. Mukana nuorimmat kävijät, Simo 6 v ja Mauno 3 v.
Juna oli lähteissä ollut melkein tunnin myöhässä, sitä vähän Italiassa odottikin. Mutta sitä ei odottanut, että se kiri myöhästymisen kiinni vaikka Messinan salmikin piti lautalla ylittää. Kiire meinasi tulla niin matkustajille kuin hakijallekin junan pysähtyessä Acirealen asemalle aikataulun mukaan kahdeksi minuutiksi. Reippaasti poitsut olivat liikenteessä ja leikkipuistokin päästiin katsastamaan. Matkustaminen vaati kuitenkin veronsa, päiväunet maistuivat koko poppoolle, isännät mukaan lukien.
Tiistaina päästiin retkuilemaan, taas Alcantaraan. Kylmässä vuoristojoessa kahlailivat reippailijat kun vaari laisti ne 450 askelmaa ja teki ristikkoa autossa. :)
Tie Alcantaraan, tai oikeastaan Francavillan pikkukylään, kulkee kauniiden maisemien kautta. Tänään oli vaihteeksi lämmin päivä, 24 astetta, ja kirkas sinitaivas mielenkiintoisten pilvimuodostelmien elävöittämänä.
Vielä pieni huomio. Olemme katsoneet Areenassa alkanutta Màkari-sarjaa. Vaikka se sijoittuukin Sisilian länsirannikolle Trapanin lähelle, muutama yksityiskohta on aivan samalla tolalla kuin täällä Acirealissakin. Kauppojen ovilla (kuvassa tämänpäiväinen ravintolamme Francavillassa) on usein lasihelmiverho. Ideana lienee hoitaa ilmanvaihto niin, etteivät ainakaan isommat ötökät pääse puotiin sisään. Pienempiä itikoita, "zanzara", täällä kyllä riittää. Kerran jos toisenkin ovat inisseet korvissa kun on yritetty nukkua. -- Toinen huomio. Kämppämme oven lukitus tuntui perin oudolta, kunnes näimme Màkarissa aivan samanlaisen. Pitkän tangon päässä on lukko, jossa viisi järeätä pulttia sulkee oven. Normaalisti lukitaan vain ylimmäinen, mutta oven saa takalukkoon lukitsemalla kaikki viisi. Ihan pienillä murtovälineillä siitä ei läpi tulla. Mafia-aikojen peruja?

Kommentit

  1. Roskaperunoita syötiin täälläkin viikonloppuna – jääkaapissa on vieläkin pieni annos :) On teillä vilkas elämä siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Hyvä testi sille, miten vanha jaksaa. Ei meistä taida saada koko talveksi etelään muuttavia, home sweet home. Bloggaus antaa mukavasti vaihtelua pelkkään turistointiin ja ajan kuluttamiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sisilia kutsuu

Suuntana Messina

Acireale, kämppä 2